Minulla on ongelma. Minä rakastan kahvia, mutta vatsani ei rakasta. Koska rakastan myös vatsaani, olen etsinyt jo jonkin aikaa ratkaisua, jonka avulla voisin pitää molemmat rakkauteni.
Ensin mietin ja selvitin, voisinko helpottaa oloani jättämällä ruokavaliosta pois jotain muuta kuin kahvin. Kantapään kautta olin oppinut, että närästystä pahentavat ainakin rasvainen ja tulinen ruoka, happamat hedelmät ja mehut ja tietysti ylensyönti ja tupakointi. Ja alkoholi: mitä enemmän prosentteja, sitä enemmän se ärsyttää limakalvoja. Sitä en kuitenkaan tiennyt, että suklaa ja viinien rikkihapot saattavat tehdä saman.
Sitrushedelmiä ja appelsiinimehua olen ruvennut välttämään, ja tupakkaa en ole polttanut tähän astikaan. Annoskokojen pienentäminenkin on mahdollisuuksien rajoissa samoin kuin tulisimpien mausteiden karttaminen. Rasvassa paistettu kala on kuitenkin niin suurta herkkua, että sitä pitää välillä saada. Suklaalakossa olen joskus ollut pari kuukautta putkeen, mutta ei se kyllä kivaa ole.
Ehkä se on hyväksyttävä, että tällä itsekurilla ei ruokatottumuksiin kovin merkittäviä muutoksia tehdä.
Onneksi kahveja on monenlaisia. Vatsaa ärsyttävät kahvin hapot ja kofeiini. Toisin kuin kuvittelisi, tummapaahtoisessa kahvissa on vähemmän kofeiinia kuin vaaleassa. Mitä pidempään kahvipapuja paahdetaan, sitä enemmän kofeiinia niistä haihtuu. Sama tapahtuu hapoille: ne hajoavat paahtamisprosessin kuluessa. Tumma kahvi on toisin sanoen vatsaystävällisempää – sanalla sanoen vähemmän hapokasta – kuin vaalea. Minä olen ollut huomaavinani eron jo Juhla Mokan ja Presidentin Tumman Paahdon välillä.
Kofeiinitonta kahvia on, mutta sellaista en ole toistaiseksi maistanut. Jotenkin ajatus tuntuu hullulta. Vaikka voihan olla, että kokisin virkistyväni pelkän plasebovaikutuksen ansiosta, jos en tietäisi nauttivani kofeiinitonta kahvia. Nyt kuitenkin totuttelen espressoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti